Kulttuuriperintöorganisaatioiden tehtävä
Museoista, arkistoista ja kirjastoista käytetään usein termiä kulttuuriperintöorganisaatiot. Niillä on hallussaan valtavat määrät historiaamme ja kulttuuriimme, yhteiseen perintöömme, liittyvää aineistoa. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi kaikki käyttöesineet, maalaukset, kirjat, valokuvat, kartat, rakennukset ja asiakirjat. Myös erilaiset aineettomat aineistot kuten laulut, tarinat ja tapahtumat ovat osa kulttuuriperintöämme.
Kulttuuriperintöorganisaatiot keräävät, säilyttävät ja kunnostavat kulttuuriperintöaineistoja. Ne pitävät huolen siitä, että aineistot säilyvät myös tuleville sukupolville. Niillä on myös tärkeä tehtävä tarjota välineitä ymmärtää jaettua menneisyyttämme. Voimme päästä katsomaan ja kokemaan eri kulttuuriperintöaineistoja esimerkiksi vierailemalla museoissa ja arkistoissa tai lainaamalla kirjoja kirjastoista.
Käytännön syistä ei kuitenkaan ole mahdollista päästä aineistoihin käsiksi milloin tahansa ja millä tavalla tahansa. Esimerkiksi vanhat esineet voivat rikkoutua jos niitä ei käsittele varoen. Ei myöskään ole mahdollista pitää museoita auki yötä päivää. Aineistojen pitkäaikassäilyttämistä edistetään ja niihin käsiksi pääsyä helpotetaan digitoimalla. Digitointi tarkoittaa hyvin tarkan ja korkealaatuisen valokuvan ottamista esimerkiksi patsaasta tai vanhasta valokuvasta. Digitoinnin tuloksena syntyneitä digitaalisia jäljennöksiä, reproduktioita, voi katsella ja tutkia helposti tietokoneelta. Tämä helpottaa esimerkiksi tutkijoiden työtä, koska heidän ei aina tarvitse matkustaa paikan päälle museoon tai arkistoon katsomaan alkuperäistä aineistoa.
Avoimet digitaaliset kulttuuriperintöaineistot
Digitointi ei hyödytä ainoastaan tutkijoita ja muita kulttuuriperinnön ammattilaisia. Jos kulttuuriperintöorganisaatiot päättävät laittaa digitoituja aineistojaan julkiseen verkkoon, voi kuka tahansa päästä niihin käsiksi. Silloin voidaan esimerkiksi tutkia Hugo Simbergin maalauksia tai Albert Edelfeltin kirjeenvaihtoa luokkahuoneessa tai kotona omalta mobiililaitteelta. Silloin emme ole riippuvaisia organisaatioiden aukioloajoista, maantieteellisistä sijainneista ja järjestetyistä vierailuista päästäksemme käsiksi omaan ja yhteiseen kulttuuriperintöön.
Pelkän katselemisen lisäksi digitaaliset jäljennökset (kuvat) tekevät mahdolliseksi kulttuuriperintöaineistojen hyödyntämisen ja niillä leikittelyn. Periaatteessa kuvia voidaan käyttää esimerkiksi kouluissa esitelmien kuvittamiseen tai oman bändin ensimmäisen musiikkivideon tekemiseen. Tällainen aineistojen luova uudelleenkäyttö on tuttua monelle lapselle ja nuorelle esimerkiksi meemien ja remixaamisen (myös remix-kulttuuri) muodossa. Aineistojen käyttäminen, muokkaaminen ja jakaminen edelleen vaatii kuitenkin tällaisia toimintoja sallivat käyttöehdot (tarkemmin aiheesta osiossa Tekijänoikeudet ja avoimet lisenssit).
Digitaalisia aineistoja, joita saa muokata ja jakaa edelleen kutsutaan avoimiksi aineistoiksi (myös avoin tieto). Monet kulttuuriperintöorganisaatiot ovat avanneet aineistojaan, joista monet ovat jo niin vanhoja, etteivät niitä enää määritä minkäänlaiset tekijänoikeudelliset rajoitteet. Vapaasti käytettävissä olevat kulttuuriperintöaineistot tarjoavat paljon materiaalia aktiiviselle oppimiselle ja luovalle toiminnalle sekä erilaisten mediaympäristöjen ja teknologioiden haltuunottamiselle. Kuvatus – avoimet kulttuuriperintöaineistot opetuksessa on yksi malli, jolla tällaista toimintaa voidaan kokeilla.
Avoimia kulttuuriaineistoja löytyy esimerkiksi tässäkin työpajassa käytettävästä Finna-palvelusta sekä Wikimedia Commonsista. Lisäksi OpenGLAM-verkoston sivuilta löytyy monipuolinen lista kansainvälisten kulttuuriperintöorganisaatioiden avoimista kokoelmista.
Lisää avoimista kulttuuriperintöaineistoista: Kohti avointa kulttuuria -opas (AvoinGLAM).